Arpakuutio
Virallinen nimi: Arpakuutio
Lempinimi: Arpa Rekisterinumero: VH19-018-0864 Syntynyt: 23.6.2018 (13v) Rotu: Suomenhevonen Sukupuoli: Ruuna Kasvattaja: evm Omistaja: Milja Kontiokorpi VRL-14650 Painotus: Kenttäratsastus Koulutustaso: ko. HeA, re. 110cm, me. 105cm, CIC1 Säkäkorkeus: 161cm Väri: Rautias |
Line ©Marjahilla, (tausta)
Luonne
Arpa on se lauman hevonen, joka joutuu usein vaikeuksiin uteliaisuutensa takia. Juuri sen vuoksi ruuna on useiden ihmisten mielestä ärsyttävä tai hankala, mutta oikeasti se vain haluaa rapsutuksia tai ylipäätään huomiota. Tarpeeksi varmat otteet kuitenkin pakottavat tämän käyttäytymään kunnolla.
Hoidettaessa Arpa seisoo kiltisti paikoillaan, ja nauttii etenkin kaulan harjaamisesta. Se saattaa toki välillä tökkiä turvallaan sitä hoitavaa ihmistä. Kavioden putsaaminen ei ole sen lempipuuhaa, mutta ei se kapinoi vastaankaan. Kengittäjän kanssa ruuna tulee erittäin hyvin toimeen, toki vanhojen kenkien irrottamisesta Arpa ei oikein pidä. Eläinlääkäri on ruunan ykkösvihollinen, mutta siihenkin totutellaan aina kisojen yhteydessä.
Ratsastettaessa ruuna pistää kaikkensa peliin, kaikilla kenttäratsastuksen osa-alueilla. Koulua mentäessä Arpa ei ole niin varma askelissaan, joten se odottaa ratsastajalta tosi tarkkoja apuja. Esteillä ruuna on vahvimmillaan, ja se etenee varmoin, pitkin askelin. Maastossa Arpa etenee turhankin lujaa, joten ratsastajalla pitää olla koko ajan ohjastuntuma, jottei ruuna lähde käsistä.
Hoidettaessa Arpa seisoo kiltisti paikoillaan, ja nauttii etenkin kaulan harjaamisesta. Se saattaa toki välillä tökkiä turvallaan sitä hoitavaa ihmistä. Kavioden putsaaminen ei ole sen lempipuuhaa, mutta ei se kapinoi vastaankaan. Kengittäjän kanssa ruuna tulee erittäin hyvin toimeen, toki vanhojen kenkien irrottamisesta Arpa ei oikein pidä. Eläinlääkäri on ruunan ykkösvihollinen, mutta siihenkin totutellaan aina kisojen yhteydessä.
Ratsastettaessa ruuna pistää kaikkensa peliin, kaikilla kenttäratsastuksen osa-alueilla. Koulua mentäessä Arpa ei ole niin varma askelissaan, joten se odottaa ratsastajalta tosi tarkkoja apuja. Esteillä ruuna on vahvimmillaan, ja se etenee varmoin, pitkin askelin. Maastossa Arpa etenee turhankin lujaa, joten ratsastajalla pitää olla koko ajan ohjastuntuma, jottei ruuna lähde käsistä.